Onko Suomen seuraava presidentti anarkisti?

Suomen presidentinvaaleissa 2024 ei ole ehdolla anarkisteja. Tiedotusvälineiden mukaan kuitenkin on. Muun muassa Ylen 8.1. julkistamalla arvokartalla kolme kandidaateista näyttäisi täyttävän vaatimukset. Se johtuu siitä, että toistuvista korjausyrityksistä ja median omistakin havainnoista huolimatta kartta piirretään väärin.

Journalistit ovat vakuuttuneet siitä, että poliittinen kenttä jakautuu taloudellisesti vasempaan (sosialismi) ja oikeaan (markkinaliberalismi) sekä arvopohjaisesti konservatiiviseen (kansalliskonservatiivit) ja liberaaliin (liberaalivihreät). Talousideologiat jakautuvat jokseenkin oikein, arvopohjat eivät, eivät ainakaan, jos vanhempaan viisauteen voi luottaa.

Suomessa on jostain syystä unohtunut ajatus siitä, että ihmiset voivat uskoa ensisijaisesti joko yksilöön tai johonkin yksilön ylittävään. Oppinimet näille ovat individualismi ja kollektivismi. Jälkimmäisen olemassaoloa pyritään häivyttämään epämääräisellä yleiskäsitteellä yhteisöllisyys, johon kaikki voivat samaistua.

Lue lisää

Voisiko ympäristöongelmat selättää luopumalla nationalismista?

Nationalismin nousu liitetään nykytutkimuksessa usein industrialismiin ja teollistumiseen. Siksi nationalismi kiinnittyy myös kasvaviin ympäristöongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen. Löytääksemme vaihtoehtoja teollistumisen jälkeensä jättämille ajattelu- ja toimintatavoille, kuten kertakäyttökulutukselle, kasvulle ja jokaisen valtion yksintoimijuudelle, meidän tulee myös etsiä vaihtoehtoja nationalismille. Kenties yllättäen mahdollinen ensimmäinen askel löytyy mielen- ja uskonnonfilosofina tunnetun Edith Steinin valtioteoriasta 1920-luvulta. Teoksessaan Eine Untersuchung über den Staat (1925) Stein tutkii valtion asukkaiden yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden tekijöitä ilman nationalismia.

Nationalismin ja teollistumisen yhteyden osoittava keskeinen argumentti löytyy Ernest Gellnerin kirjasta Nations and Nationalism (1983). Gellner argumentoi, että teollistuvien valtioiden tarpeisiin oli tuotettava työvoimaa, joka olisi lukutaitoista, homogeenistä ja anonyymia. Gellner pitää näitä myös nationalismin keskeisinä piirteinä: nationalistiseen kuvaan kansasta kuuluu tiettyjen olennaisten piirteiden liittäminen kaikkiin kansakunnan jäseniin riippumatta siitä, milloin he ovat eläneet ja missä päin kansan elinalueita. Toisilleen tuntemattomia ihmisiä yhdistää heidän kuulumisensa kansaan, joka jakaa saman kielen, kulttuurin ja historian (ks. myös Smith 1991; 1992). Kun kansa ja valtio samaisestaan, nationalistisista kansalaisista tulee lojaaleja valtiolle, ja he ovat valmiita ajamaan valtion etuja jopa omien etujensa kustannuksella ja menettämään henkensä valtion suojelemisen puolesta.

Lue lisää

Kohti harkittua keskustelua perusoikeuksista 

Väitöskirjatutkija Riikka Purran kirjoitukset nimimerkillä ”riikka” Jussi Halla-Ahon Scripta-blogin vieraskirjassa vuonna 2008 ja yksi ministeri Purran tuoreemmista tviiteistä on viime viikkoina nostettu esille tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa, ja niistä on esitetty monenlaisia näkemyksiä. Yhden kannan mukaan kyse on vaatetukseen kohdistuvasta harmittomasta kritiikistä, toisen mukaan kirjoittaja sanoutuu irti ihmisoikeuksista ja ihmisarvon kunnioittamisesta ja on siksi sopimaton ministeriksi. Tviitin kohdalla on kuitenkin epäselvää, mitä Purra itse asiassa on sanonut ja mitä johtopäätöksiä hänen julkaisustaan voi ja tulee tehdä.

Jäsennetään ensin kriittisesti Purran aikaisempien kirjoitusten harmittomuustulkintaa. Sen mukaan kirjoittaja arvostelee vain pukeutumista, ja hänen sanomisiinsa kohdistuva huomio on siksi kohtuutonta. Miksi pukeutumisen kritiikki olisi ongelmallista?

Lue lisää

Rasismi ja poliittisen keskustelun mahdollisuuden ehdot

Ennen kuin arvioin filosofisesti Suomen hallituksen toimintakykyä, totean taustaksi, etten ole laatinut puheenvuoroani haikaillakseni vasemmistolaisen talouspolitiikan perään vaan pidän (toki vailla alan syvällistä asiantuntemusta) hyvin perusteltuna julkisen talouden korjausliikettä, joka kääntää liian jyrkän velkaantumiskehityksen vastuullisempaan suuntaan. Kevään 2023 vaalien jälkeen olisin monien muiden tavoin toivonut sinipunahallitusta, joka sopeuttaisi taloutta nykyhallituksen rajuja leikkaussuunnitelmia maltillisemmin.

Tämä on kuitenkin käsillä olevassa poliittisessa tilanteessa sivuseikka. Kesäkuussa nimitetyn hallituksen toimintakykyä halvaannuttaa rasismi, joka on aivan eri tason asia kuin talouspoliittiset erimielisyydet.

Erilaisia näkemyksiä edustavat poliittiset toimijat voivat järkevästi keskustella – ja tiukastikin kiistellä – esimerkiksi siitä, mitä yhteiskunnallisia arvoja pitäisi priorisoida ja millaisin toimin hyvinvointivaltion rahoituspohjaa tulisi vahvistaa. Tällaisen keskustelun mahdollisuuden välttämätön ennakkoehto on kuitenkin inhimillisen yhteiselämämme yleinen kunnioittaminen, kaikkien toisten ihmisten näkeminen potentiaalisina keskustelukumppaneina jakamassa yhteistä maailmaa. Kesän hallituskriisissä on kyse tämäntapaisten ehtojen vaarantumisesta.

Lue lisää

Demokraattisesti valittujen hallitusten on kyettävä vaikuttamaan keskuspankkeihin

Suomen Pankin johtokunta on lähettänyt pääministeri Petteri Orpolle kirjeen, jossa huomautetaan hallitusohjelman kirjausten mahdollisesta lainvastaisuudesta. Kyseessä on hallitusohjelman osio 9.1. Sen kirjauksilla tuore hallitus pyrkii vaikuttamaan EU:n toimiin, jotka sen mukaan “heikentävät jäsenvaltioiden kannustimia julkistalouksiensa tervehdyttämiseen ja kasvattavat rahoitus- ja makrovakausriskejä Euroopassa”.

Suomen Pankissa huolta herätti hallitusohjelman luonnehdinta, jonka mukaan tätä tavoitetta pyritään edistämään rajoittamalla valtiolle Suomen Pankin ja Euroopan keskuspankin (EKP) kautta syntyvää rahoitusriskiä. Tämä nähtiin Suomen Pankissa kyseenalaistavan Euroopan keskuspankikjärjestelmän itsenäisyyttä, joka on suojattu EU:n perussopimuksissa erinäisiltä vaikutusyrityksiltä:

Lue lisää

Sodan ja rauhan moodit: huomioita militarisoitumisen ”logiikasta”

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on moraalisesti väärä ratkaisu ja rikollinen teko, kuten jokainen hyökkäyssota. Sitä ei voi oikeuttaa mitenkään, mutta ei myöskään selittää viittaamalla hyökkääjän olemukselliseen pahuuteen.

Sodan taustoja on mahdollista hahmottaa monin eri tavoin. Vallitsevan tilanteen jäsentämiseksi ja arvioimiseksi on syytä perehtyä ainakin Ukrainan sisäisiin ristiriitoihin ja niiden historiaan sekä Venäjän tapaan puuttua näihin ristiriitoihin ja ajaa omia tavoitteitaan; lisäksi voidaan eritellä Venäjän sisäpoliittista tilannetta, eri suurvaltojen valtapoliittisia pyrkimyksiä sekä niiden pyrkimyksiä nimenomaan tässä sodassa ja sen kautta. Tärkeää on katsoa myös tulevaisuuteen. Valaiseva on esimerkiksi Nicolai Petron teos The Tragedy of Ukraine (2023), jonka mukaan Ukrainan sisäisten ristiriitojen ratkaisemiseksi olisi ollut hyvä perustaa totuus- ja sovintokomissio. Hän näkee saman tarpeen myös sodan päätyttyä – ennen muuta uusien konfliktien ehkäisemiseksi.

Tutkimuksia ja asiantuntijoita on paljon, eikä luotettavia pysty aina erottamaan vähemmän luotettavista. Erityisen varovasti on kuitenkin suunnistettava eri maiden johtavien poliitikkojen strategisen viestinnän latautuneessa kentässä.

Emme lähde argumentoimaan eri arvioiden puolesta emmekä niitä vastaan. Tilannekuvamme kuitenkin poikkeaa Sami Pihlströmin esittämästä näkemyksestä. Pyrimme seuraavassa valaisemaan perustavaa eroa: suhdetta keskustelukulttuurin militarisoitumiseen kotimaassa.

Lue lisää

Nato-keskustelu vaatii puhetta muustakin kuin Natosta

”Tunnetun sanonnan mukaan sodan ensimmäinen uhri on totuus. Vähemmän tunnetun lisäyksen mukaan toiseksi uhriksi päätyy monitulkintaisuus”

Ilmari Käyhkö, Ykköskolumni, Yle Areena 9.12.2022

Ajalle kuvaavaa on, että pasifistina aloitan lainaamalla sotatieteiden dosenttia. Täysimittainen sota saapui Eurooppaan vuosi sitten keväällä 23 vuoden tauon jälkeen. (Viimeinen Jugoslavian raaoista hajoamissodista, Kosovon sota, päättyi vuonna 1999.) Sodan alkamisen jälkeen myös arvoihin liittyvät rintamalinjat ovat järjestyneet uudelleen useamman kerran. Niinkin epätodennäköiset kumppanit kuin kirjailija Sofi Oksanen ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-Aho ovat löytäneet yhteisen harrastuksen, nimittäin nimikoitujen ammusten ostamisen ja venäläisten demonisoinnin

Itse huomaan tässä keskustelussa asettuvani samalle puolelle arvojanaa sotatieteilijöiden ja ammattisotilaiden kanssa. He huomauttavat ihmisten, myös niin kutsuttujen vihollisten, dehumanisaation johtavan helposti sotarikoksiin, jopa kansanmurhiin. Dehumanisaatio on myös omille joukkuetovereille vaaraksi.

Lue lisää

Ydinpelotteen etiikasta

Perusarvojemme puolustaminen edellyttää valmiutta ongelmallisiin toimiin: aseiden valmistamiseen, asevaraisen turvallisuusjärjestelmän ylläpitoon ja jopa ihmisten surmaamiseen. On käytävä eettistä keskustelua turvallisuuspoliittisista ratkaisuista, ja Suomen Nato-jäsenyysprosessi tarjoaa tähän konkreettisen kontekstin. Jäsenyyden vastustajat ovat pieni vähemmistö, jonka ääriajattelu tuskin ansaitsisi laajaa huomiota, ellei olisi kyse kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta, erityisesti ydinaseista.

Professori Thomas Wallgren, suuresti arvostamani filosofikollega, esittää suoraviivaisen argumentin: ydinaseiden käyttäminen on aina väärin, koska ne voivat tuhota ihmiskunnan, joten puolustuksen rakentaminen ydinaseuhan varaan on väärin. Siksi Suomen – kuten minkä tahansa maan – on väärin liittyä Natoon.

Ydinaseet ovat ihmiskunnan kauhistuttavin keksintö, ja on surullista, että turvallisuutemme on niiden pelotteesta riippuvaista. Yhtä selvää on, että voimme jatkaa vapaata kriittistä keskustelua tästä(kin) teemasta vain vapaiden demokratioiden maailmanjärjestyksessä, jonka ”kovan turvallisuuden” kulmakivi on ydinpelote. Ilman Natoa sinnittelisimme Venäjän alistamassa Euroopassa, ja sellaiselle mielivallalle Nato-jäsenyyden vastustajat olisivat valmiit vapautemme uhraamaan.

Lue lisää